Patagonia Torrentshell -kuoritakki

14.01.2019

Kerrospukeutuminen on vaelluksella kova sana, ja Suomen vaihtelevissa sääoloissa päällimmäisen kerroksen on oltava sateenpitävä. Vaatteissa sateenpitävyyden kääntöpuoli on helposti hiostavuus, ja siksi kuorikerroksen suhteen täytyy tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Huomioon on otettava myös vaatteiden monikäyttöisyys ja niiden vaatima tila rinkassa. Kovin monta eri käyttöön tarkoitettua vaatekappaletta ei mukana viitsi kantaa.

Oman retkivaatetukseni yläosa koostuu tätä nykyä teknisestä, hien ulospäin siirtävästä hupullisesta Columbia hoodie -puserosta, välikerroksena toimivasta fleece-pusakasta (säätilan mukaan järeämpi windstopper tai tavallinen) sekä huonon kelin, tuulisempien taukojen ja viileiden iltojen leiripuuhailujen ajaksi päälle puettavasta kuoritakista. Tarpeen mukaan välikerrokseksi voin vielä lisätä ohuen vanuliivin. Tällaisella yhdistelmällä pärjään vielä nollan asteen paikkeilla.

Nykyisin puhutaan 3:n, 2.5:n ja 2:n kerroksen kuoritakeista. Ensimmäisellä viitataan tuhdeimpaan ratkaisuun, jossa vedenpitävä polyuretaanikalvo (Gore-Tex tai vastaava) on laminoitu kahden tekstiilikerroksen väliin. Kovissa olosuhteissa kuten kiipeilyssä ja hiihtovaelluksilla niillä on sijansa, mutta syksyn ja kevään plus-asteissa tapahtuvaan retkeilyyn pidän niitä kuitenkin liian paksuina ja rinkkaankin painavina. Siksi en ole mieltynyt myöskään softshell-tyyppisiin takkeihin, vaikka niiden etuna onkin aika hyvä liikejousto.

Kolmen vuodenajan retkeilyssä takki matkustaa enimmäkseen rinkassa ja siirtyy sieltä ylle vain tilanteen niin vaatiessa. Sitä ole tarkoitus pitää päällä jatkuvasti, joten pakkautuvuuden kannalta 2 tai 2.5 -kerrostakki on mielestäni paras ratkaisu. Kaksikerroksisessa ratkaisussa ei ole kalvoa suojaavaa sisäkangasta, vaan vain kevyt verkkovuori. Kaksi ja puolikerroksisessa kuoressa puolestaan kankaan sisäpintaan laminoitu tai ruiskutettu kalvo on suojattu 3D-kohokuvion muodostavalla pinnoiteaineella. Se on kaikkein kevein vaihtoehto, koska kangaskerroksia on vain yksi ja muut kerrokset ovat kemiallisia.

Mikään "hengittäväkään" kuorivaatetekstiili ei oikeasti täysin haihduta pidemmän ponnistelun tuottamaa hikoilua, ja kuoritakin sisäpinta kostuu esimerkiksi vaeltaessa vääjäämättä. Minä en enää mielelläni ota maastoon verkkovuorillakaan varustettua kuoritakkia - kaupunkikäytössä sellaisia minulla on kaksikin - koska hiostuttuaan verkkovuori muuttuu epämiellyttäväksi ja leirissä sen kuivattaminenkin kestää tai on hankalaa. Samasta syystä takkini pitää olla riittävästi tuuletettava, mikä käytännössä edellyttää tuuletusvetoketjuja ainakin kainaloissa. Sanomatta on varmaan selvää, ettei takki liikkuessa saa kiristää.

Uusi retkitakkini on Patagonia Torrentshell, joka edustaa 2.5 -kerroksista rakennetta. Valmistajan nimitys kuoriratkaisulleen on H2No, ja se pyrkii olemaan sekä vesitiivis (vesipilariarvo 20.000 mm) että jossakin määrin hengittävä. Materiaali on 50 denierin ripstop-nylonia. Olen tarkoittanut takin nimenomaan vaellusretkien tauko- ja sadevaraksi kiinteine, säädettävine huppuineen, mutta voihan sen pukea päälleen myös cityoloissa.

Torrentshellin normaalihinta on 130 euron paikkeilla, mutta omani ostin alkuvuoden alennusmyynnistä 85 eurolla. Takin värivalikoima on laaja, mutta alehinnoiteltuna totta kai rajallisempi. Omani sävy on runollisesti "copper ore", eli "kuparimalmi".

Vastaavan tyyppisiä kevyitä kuoritakkeja tähän edullisempaan, noin sadan euron hintaluokkaan tekee tietenkin usea valmistaja. Suomesta löytyy yleisesti mm. Helly Hansenin, The North Facen, Haltin ja Icepeakin malleja - ja monia muitakin. Internet-vertailuissa Torrentshellin kanssa tasapäisenä kilpailijana esiintyy usein Marmot PreCip -takki, jota itsekin hankintaa tehdessäni harkitsin. Myös Rab Downpour osuu samaan kategoriaan. Patagoniaan päädyin paitsi tarjoushinnan viekoittelemana, myös sen Marmotia hitusen tanakamman kankaan ja paremman hupun vuoksi. Minua miellyttää sekin että Patagonia on sitoutunut tuotteidensa ympäristöhaittojen minimointiin bluesign® -standardin mukaisesti ja käyttää niissä mm. kierrätyskuituja. Tällaisille asioille olen viime aikoina tullut herkemmäksi.

Nykyisten kuorivaatteiden ulkopinnoilla on usein DWR-käsittely (durable water repellent), ja se sisältyy myös Patagonian H2No -teknologiaan. Käsittelyn seurauksena kankaalle satava vesi helmeilee ja vierii pois imeytymättä lainkaan itse kankaaseen. Samalla se suojaa kangasta likaantumiselta. Pintakankaan huokosten likaantuminen nimittäin estää hengittävän polyuretaanikalvon toiminnan, ja toisaalta vettynyt pintakangas on kylmä ja tekee sen sisään suojautuneen käyttäjän olon "simpukkamaisen" koleaksi. Tavallaan DWR on siis vielä yksi kuoritakin kerros.

DWR-käsittely kuluu ajan mittaan pois, joten se on itse silloin tällöin uusittava mikäli kankaan ominaisuudet halutaan pitää uutta vastaavina. DWR:ssä käytetään yleensä haitallisia fluorikemikaaleja (PFC), joten ekologisesti ajattelevat kuluttajat eivät sitä välttämättä vaatteisiinsa halua. Patagonian mallistoon PFC-vapaasti käsitellyt DWR-kankaat ovat vasta tulossa vuonna 2019, joillakin muilla valmistajilla niitä jo on.

Nyt talvikaudella oma Torrentshellini ei ole vielä päässyt varsinaiseen käyttöönsä retkien sadevarana. Toistaiseksi sen ominaisuudet ovat tulleet itselleni tutuiksi tuulenpitävänä kuorikerroksena hiihtäessä ja metsälenkeillä. Leikkaukseltaan se on tähänkin sopiva; käsivarsien liikevara on hyvä, hihojen pituus riittää peittämään ranteet myös käsivarret ojennettuina ja takin profiili on sen verran tiukaksi leikattu ettei kangas lepata väljänä vartalon ympärillä. Takin suhteellisen kapea leikkaus tosin aiheuttaa sen, ettei Torrentshell välttämättä istu tanakamman tai rotevamman käyttäjän ylle.

Hikiliikunnassa Patagonia Torrentshell ei vedenpitävyytensä vuoksi hengitä riittävästi, vaan kastuu sisältä. 30-senttiset kainalovetoketjut tehostavat toki tuuletusta, mutta jo vajaan tunnin hiihtolenkin jälkeen takki on sisältä märkä, samoin alempana kerroksena käyttämäni fleecen ulkopinta. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, koska Torrentshell on tarkoitettukin säävarmaksi sadetakiksi ja sellainen käyttö siis itsellänikin päällimmäisenä on mielessä. Takki kyllä kuivuu nopeasti, koska siinä ei ole kosteutta imeviä materiaaleja, ja sen voi käytön jälkeen vaikka rätillä pyyhkäistä pakkauskuntoon.

Torrentshellin huppu on pienine lippoineen erittäin hyvin muotoiltu ja säädettävyydeltään loistava. Hupussa on kaksi erillistä säätönarua, normaali hupun reunusta kiertävä joustinnauha ja epätavallisempi takaraivon poikki kulkeva kiristysnauha. Hupun ympäri kiertävän nauhan säätölukot on sijoitettu piiloon nauhakujan sisään, josta ne on tunnusteltava sormilla, ja nauhojen vetopäät pilkistävät esiin rintapielestä. Hiukan erikoista, mutta toimii. Poikkisuuntaisella kiristysnauhalla huppu tiivistyy kulloisenkin päähineen tai vaikka kypärän ympärille niin tiiviisti, ettei sitä puhurikaan heitä päästä pois. Tästä säätömahdollisuudesta pidän erityisen paljon.

Pieni miinus takin retkikäytössä tulee siitä että sen sivutaskut jäävät sijoittelunsa takia rinkan lantiovyön alle, jolloin niitä ei voi hyödyntää. No, sitä varten on reisitaskuhousut, reisitelakka ja Chest Pod. Patagonia Torrentshellin voi tarvittaessa sulloa omaan taskuunsa, ja näin pakattuna se on toilettipussukan kokoinen. Takki painaa M-kokoisena vähän alle 350 g. Tällaisena se mahtuu varmasti aina retkelle mukaan.

Laadultaan Torrentshell vaikuttaa kaikin puolin ensiluokkaiselta ja huolellisesti valmistetulta vaatteelta. Ainoastaan vetoketjuista tekee mieli todeta, että ne voisivat olla pykälää jykevämmät. Pidempiaikaisessa käytössä on otettava huomioon että 2.5 -kerrosratkaisussa vedenpitävä kalvo on alttiina vaurioille ja kulumiselle, mikä vaikuttaa takin tekniseen käyttöikään. Likaantuminenkin heikentää kalvoa, joka saattaa sen seurauksena alkaa lohkeilla ja murentua. Mutta kunhan muistaa huoltaa ja pestä Torrentshelliään, siitä saa varmasti käyttövaatteen useammaksi vuodeksi.

Patagonia Torrentshellistä on olemassa myös anorakkimallinen versio, joka olisi omaan makuuni etutaskuineen kaikkineen muuten erittäin sopiva, mutta valmistaja on jostakin käsittämättömästä syystä jättänyt siitä pois kainalovetoketjut. Kun etuvetoketjukin on vain lyhyt pätkä, jää tuuletus auttamattoman heikoksi. Anorakkimalli lieneekin tarkoitettu ennemmin katukäyttöön kuin maastoon, jossa vaatteen tekninen toimivuus on kriittisempää.

Päivitys 9/2019:

Torrentshell on ollut nyt käytössäni runsaat puoli vuotta, mm. tuulitakkina veneillessä sekä kuorikerroksena viikon Vätsärin vaelluksella. Lyhyesti sanottuna: takki toimii kaikin puolin kuten pitääkin. Näppärän pieni pakkauskoko varmistaa että se myös tulee otetuksi mukaan, kun vain vähänkin on tarvetta.